Mummin muistolle

Tänään muistelen erityisesti rakasta mummiani,joka on jo muutamia vuosia sitten muuttanut taivaan kotiin.Kuitenkin aika tuntuu jollain tapaa pysähtyneen ja kadonneen,sillä en osaa vieläkään mieltää sitä asiaa,että mummi ei olekaan kotona mummilassa enään.Elämässä tulee vastaan asioita,joita ei voi ihmisjärjellä ymmärtää mitenkään,ja tämä on yksi niistä.Sitä ei vaan tahdo,ei halua antaa periksi sille,että rakasta ihmistä ei enään ole.Tekee mieli huutaa ja raivota kuin pikkulapsi,heittäytyä maahan ja itkeä.
Mummi oli mielenkiintoinen ihminen.Hyvä ja kiltti,ihan hirmuisen kiltti meille lapsille aina.Lapsuudesta on niin paljon hyviä muistoja paitsi kotoa,myös mummin luota.Monta hyvää asiaa on sieltä opittu ja saatu elämän varrelle muistoksi ja opiksi.Kaikki ne muistot säilyvät tallessa sydämessäni ja täytyy tunnustaa,että hyvin usein palaan niihin muistoihin,tuoksuihin,tuttuihin maisemiin,taloon ja pihapiiriin joita ei enään edes ole olemassa täällä maan päällä.Mutta muistoissa,mielessäni mummila on aina samanlainen kuin lapsuudessa,ja on kesä.
Mummilta on peräisin myös ompelukärpäsen purema,sillä mummi oli taitava ompelija.Ja tässä kohdin on varmasti jotain sellaista,joka tulee kulkemaan perintönä myös pikku tyttärelleni ;)
Mummi kulkee mukanani joka päivä,muistoissa,sydämessäni.Ja toisinaan on hetkiä,että tunnen tutun tuoksun ja kuulen tutun äänen...
Tämä asia nyt ei oikeastaan kuulu käsityöblogiin ja toisaalta taas kuuluu,sillä ehkä ilman mummin ompelukonetta ja tilkkuja en olisi koskaan kiinnostunutkaan ompelemisesta.